Vuoden 2021 parhaat

 

Hii-ohoi! Taas on joulukuun loppu, ja vuosittaisen kirjapostauksen aika. Vuoden määrällinen lopputulema oli 28 luettua kirjaa, joka oli kuusi enemmän kuin edellisvuonna ja 16 enemmän kuin kirja per kuukausi -lukuhaasteeni Goodreadsissa. Muutos edellisvuoteen tuli melkein kokonaan äänikirjoista, joiden pariin palasin taas tiiviimmin pienen tauon jälkeen. Muilta osin jatkoin lukutottumusten suhteen aiemmalla hyväksihavaitulla mallilla ja kulutin äänikirjojen ohella niin perinteisiä kirjoja kuin e-kirjojakin Kindleltä ja muutaman kerran jopa puhelimen tai iPadin näytöltä suomeksi ja englanniksi (ja yhden ruotsiksi!). Eri lukutavat tuovat lukemiseen paitsi vaihtelua, myös joustoa, jota kolmilapsisen perheen toisinaan tiiviissä arjessa arvostan kovasti.

📖

Edellisvuoden postauksessa lupasin panostaa kirjojen laatuun aiempaa enemmän. Tähän maaliin en ainakaan lukujen valossa päässyt, koska Goodreadsissa antamieni arvioiden keskiarvo oli nyt viiden tähden asteikolla 3,5 ja edellisvuonna 3,6. Keskinkertaisen kirjan kesken jättäminen on edelleen minulle siis jostain syystä vaikeaa. Vuosi sitten olin myös ajatellut lukea enemmän klassikoita ja muita kuin länsimaisten kirjailijoiden kirjoja, mutta näissäkin olen näköjään käytännössä jatkanut pitkälti vanhoilla linjoilla. 

Virheistä viisastuneena en siis lupaa nyt mitään sen kummempaa, kuin ehkä yleispätevästi, että aion edelleen jatkaa säännöllistä lukemista, koska lukeminen (vieläkin) kannattaa aina! Alla vielä ennen tämän vuoden TOP-listaa tilastoja Goodreadsiin tallentamistani luetuista kirjoista vuodesta 2002 alkaen. Ihan paras vuosi 2021 ei siis määrällisesti ollut, mutta kärkikahinoissa kumminkin.

 

Innostuin lukemisesta enemmän näköjään vuoden 2015 kieppeillä. 2010-luvun molemmiin puolin tilastoista puuttuu varmaankin vaihtelevia määriä opiskeluihin liittyneitä kirjoja, joita en ole ehkä tullut merkinneeksi mukaan.

 

Alla kolmen viime vuoden listat sekä päättyvän vuoden TOP -listani lukemisen arvoisista kirjoista satunnaisessa järjestyksessä. Ehkä vakiintumassa olevan tapani mukaan nostin listalle useimmissa kohdissa yksittäisen kirjan sijasta samaan aiheeseen liittyvien kirjojen joukon tai toisiaan täydentävien kirjojen paketin.

Vuoden 2020 parhaat kirjat löydät täältä,

vuoden 2019 parhaat täältä.

... ja vuoden 2018 täältä.

---

Vuoden 2021 parhaat 📚

1. Kasvatusvinkkejä Willinkiltä, Tahkokalliolta, Parvelalta ja Sinkkoselta

Törmäsin syksyllä sattumalta lastenkirjoihin/kasvatuksellisiin tarinoihin, joita eläköitynyt Navy SEAL -sotilas ja tunnettu podcast-isäntä Jocko Willink on kirjoittanut. Way of the warrior kid -sarja koostuu kolmesta parisataasivuisesta kirjasta, joissa seurataan lapsuuteen ja varhaisteini-ikään kuuluvien murheiden kanssa painivan Kennyn tarinaa. Enonsa (ehkä jonkinlainen Willinkin alter ego) avustuksella Kenny oppii ottamaan vastuuta omasta elämästään ja vahvistuu matkan varrella henkisesti ja fyysisesti. Kirjasarja ei varmaan ole pala kaikkien kakkua, mutta omaan kasvatusfilosofiaani sen pääviesti - vastuun kantaminen omasta toiminnasta lapsesta asti - resonoi hyvin. 

Keijo Tahkokalliolta olen muistaakseni lukenut aiemminkin joitain kirjoja. Tänä vuonna kuunteluun osui vaimon suosituksesta Uskalla olla lapsellesi aikuinen, jolle kannatti kyllä antaa kahdeksantuntinen. Kirjassa Tahkokallio kannustaa Carol Dweckin tapaan vanhempia kehumaan lapsen tekemistä - ei kykyjä ja ominaisuuksia - sekä kirjan nimen mukaisesti olemaan lapselle turvallinen rajoja asettava aikuinen, ei kaveri kavereiden joukossa.

Timo Parvelan ja Jari Sinkkosen Kouluun! kannattaa jokaisen ekaluokkalaisen vanhemman ottaa haltuun. 10 vuotta vanhan kirjan perusviesti on kestänyt aikaa hyvin ja opus oli aika hauskasti kirjoitettu. Luokanopettaja Parvela on muuten kirjoittanut myös Kepler62 -kirjasarjaa, josta vanhin lapsemme on ollut innostunut. Ko. kirjat ovat kumminkin sen verran jännittäviä, että sisältö sopii ehkä paremmin jonnekin alakoulun puoliväliin päässeille.

📖

2. Mielenkiintoisia elämäkertoja

En ole aiemmin lukenut kovin paljon elämäkertoja mutta tänä vuonna vastaan tuli muutama hyvä. Näistä nostoina mm. Nirvanan ja Foo Fightersin Dave Grohlin Storyteller: Tales of life and music; edesmenneen Tim Berglingin Tim - Aviciin elämäkerta; näyttelijä Matthew McConaugheyn Vihreää valoa sekä ex-Nokiajohtajan Olli-Pekka Kallasvuon Puhelin soi öisin - Mitä opin globaalina yritysjohtajana. 

Näiden lisäksi lukemisen väärtejä olivat ehdottomasti Hyeonseo Leen tarina Seitsemän nimen tyttö: Pakoon Pohjois-Koreasta sekä Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. En tiedä voiko kumpaakaan varsinaisesti luokitella elämäkerroiksi, mutta sellaisia ne teknisesti ottaen ehkä ovat. Seitsemän nimen tyttö raottaa Pohjois-Korean todellisuutta kouriintuntuvasti Leen oman tarinan kautta ja Murakami taas kertoo, miten juokseminen on kulkenut mukana elämän eri vaiheissa vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta elämäntapamuutoksesta lähtien.

Elämäkerroista puhuttaessa olisi loukkaus olla nostamatta esiin vielä kymmenen vuoden takaista Arnold Schwarzeneggerin Total Recall - Uskomaton elämäntarinani -kirjaa, vaikken sitä tänä vuonna lukenutkaan. Viihdyttävä ja monipuolinen tarina, joka kannattaa lukea tai kuunnella, jos on jäänyt väliin.

📖

3. 1000-sivuinen eepos

On varmaan häpeällistä myöntää, mutta en ollut lukenut ainuttakaan Ken Folletin kirjaa ennen tänä vuonna kuuntelemaani Taivaan pilarit -järkälettä (toisaalta, maailmassa on ja tulee olemaan läjäpäin hienoja kirjailijoita, joista en ole kuullut enkä tule koskaan kuulemaankaan, joten en nyt kanna tästä sivistymättömyydestäni häpeää vaan iloitsen siitä, että tutustuin Folletiin). Taivaan pilarit tempasi mukaansa vähän samaan tapaan kuin Taru sormusten herrasta tai Sinuhe egyptiläinen ja piti otteessaan loppuun asti, vaikka pitkä olikin.

📖

4. The Freedom Writers Diary

Tutustuin Erin Gruwellin Freedom Writersien tarinaan katsottuani kirjan pohjalta vuonna 2007 tehdyn elokuvan pari vuotta sitten. Itse kirja oli lopulta vähän normaalia vaikeampi löytää, ja suomenkielistä versiota en itse ainakaan saanut käsiini. Päiväkirjamerkinnoistä koostuva kirja kertoo 90-luvun lopun heikoista lähtökohdista tulleiden amerikkalaisteinien kääntymisestä rebel-moodista kasvun ja kehittymisen tielle. Tyyliltään Freedom Writers oli vähän kuin näiden nuorten esikuvana toimineen Anne Frankin päiväkirja (joka muuten myös on erinomainen kirja ja melkeinpä yleissivistykseen kuuluvaa lukemistoa) niillä erotuksilla, että kirjoittajia on ollut useita kymmeniä yhden sijaan ja tapahtumapaikkana on 1990-luvun Los Angeles -40-luvun Amsterdamin sijaan.

📖

5. Iltasatuvinkkejä

Meillä luetaan kirjoja lapsille joka ilta ja niinpä ajattelin nostaa listalle myös näihin liittyen muutaman helmen kuluneelta vuodelta. Kaksi valintaani ovat sellaisia, joita luin tai kuuntelin nimenomaan isoimman, kahdeksanvuotiaan lapsemme kanssa. Kahden pienemmän traktori- ja eläintarinoissa kun ei vielä hirveästi ole syvyyttä. 

Astrid Lindgren on koko lailla eri tasolla moneen nykyiseen lastenkirjailijaan verrattuna, mitä tulee elämän kovien tosiasioiden pehmentämättömään kuvaukseen lapsille ja aikuisille sopivalla tavalla. Ronja Ryövärintytärtä voi kai pitää lajityypin klassikkona, ja oli hienoa kuunnella se yhdessä lapsen kanssa.

Otto Tähkäpään Telin tutkimusmatka tulevaisuuksiin oli jonkinlainen lasten tietokirjan ja satukirjan yhdistelmä. Tokaluokkalaiselle kertomus upposi oikein hyvin ja sadun kautta tuntui pysyvän mielenkiinto yllä useamman illan ajan lähtökohtaisesti monimutkaisissakin aiheissa. Hyvä tapa tutustuttaa lapsi tulevaisuustutkimuksen perusteisiin ja siinä tärkeisiin käsitteisiin kuten skenaarioihin, megatrendeihin tai mustiin joutseniin.

 📖

6. Jatkoa Jordan B. Petersonin 12 elämänohjeelle

Joitain vuosia sitten julkaistu 12 elämänohjetta - Käsikirja kaaosta vastaan sai tänä vuonna jatkoa kirjassa nimeltä 12 uutta elämänohjetta - Järjestyksen jälkeen. Kirja noudattelee edeltäjänsä tyyliä, joskaan ei ehkä yllä kokonaisuutena ihan samalle tasolle. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kirja, jossa riittää suleteltavaa pitkäksi aikaa.

📖

Bonus ⭐ 

Luin vuoden päätteeksi toista kertaa Marcus Aureliuksen Itselleni: keisarin mietteitä elämästä. Kirja on parituhatta vuotta vanha mutta toimii edelleen hyvänä muistutuksena mm. siitä, että kannattaa keskittyä siihen mihin voi vaikuttaa. 

Säännöllinen lukeminen muuten on yksi niistä asioista, joilla omaan hyvinvointiin ja uuden oppimiseen voi vaikuttaa suoraan ja ilman välikäsiä.

📖📖📖

Hyvää uuttavuotta 2022!